Hiking

 "Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt..."

Edes JOSSAIN sitä lunta!!

"Kato nyt miten söpö mä oon"

Keskustelu ennen hissiin menoa:

Laura: "Äläkä sitten pissaa sinne hissiin"
Minä: "Niin, Augusti, kuulitko?"

*hiljaisuus*

Minä: "Vai sanoitko sä sen mulle?"

Kummitusmaisemia. Oli aika sumuista!

 

Kun vihdoin ja viimein päästiin laavulle, huomattiin, että HUPS eipäs muuten ole tulitikkuja eikä sytkäriä mukana... ne jäi sinne autoon. No mentiin siihen sitten pällistelemään, että mites me nyt saatais se tuli tähän..... Jonkun ajan päästä Laura huomasi, että hiillos oli vielä vähä lämmin. Vaikka ulospäin näytti siltä, että ei tuosta kyllä tulta saa niin siinä kun aikamme puhalleltiin (tai siis Laura puhalteli) niin thadaaaa! Meillä oli tuli. :D The survivors!

Ja näin on koli valloitettu. Väsyttää niiiiiiiin paljon! Hyvin vietetty sunnuntai :--)

Ps. Kaipaan ajatuksia blogin uudesta ulkoasusta sekä nimestä! Nimi ei ole siis itse keksitty. (Lainasin vähän Juha Tapiota ;))

abeilua

Heippa!

Nyt tulee sekalainen paketti abijuttuja ja _paljon_ kuvia. Jaksakaa.
Tähän alkuun minun penkkariasusta:

 En yhtään tiennyt, että mikä olisin penkkareissa, joten ajattelin sitten ruveta selaamaan eBayta.
Jotenkin tuo gorilla sattui silmään ja ajattelin, että miksipä ei. Tilasin hieman skeptisenä ja mietin, että niinköhän se tulee sieltä Amerikasta asti. Neljän viikon päästä kuitenkin sitten tulla tupsahti kotiluukulle (onneksi)!

.. Ja kieltämättä kaukaa katsottuna se oli aika koominen näky :D Kaikki oli niin hankalaa. Kuorma-autoon nouseminen, opettajan halaaminen, pulkassa istuminen ja liukumäen laskeminen. :D Mutta koska penkkarit on vain kerran, aattelin panostaa ja olihan se sen arvoista! Mahtava päivä.

#selfie

Tuolta näytti häkistä katsottuna.

Penkkareiden jälkeen suuntasin suoraan Evelle tekemään wanhojentanssimeikkiä. Vasemmalla kaksi kaunista ja wanhaa ja oikealla me meikkaajat. Meinattiin tehdä samanlainen meikki näille kahdelle tanssiaisiin. Kyllä meitä nauratti.

Viimeinen normikoulupäivälookki. Puhelinlaatuja!

Ja tässä muutama puhelinkuva risteilyltä. Viini-illallinen oli kyllä maukas ja oli tosi mukavaa! Sen jälkeen lähdettiin tanssimaan ja pitämään hauskaa. Muutaman kerran tuli taxfreessäkin vierailtua.

 Siellä ollessa kyllä painottui ystävien tärkeys. Lukio on yhteisöllistänyt meitä paljon ja tuntuu haikealta, että nyt yhteinen aika alkaa olla ohi. Tosin mieltä lämmittää fakta, että aina heitä voi nähdä vapaa-ajalla ja tärkeimmät jäävät vierelle iäksi. Muutama ystävä tuli vielä läheisemmäksi ja nyt ymmärrän mitä oikea ystävyys todella on. Se kestää läpi hankalimmatkin asiat ja joskus on tehtävä ratkaisuja, että sen saisi pidettyä samanlaisena. Tuttuihin henkilöihin oli kiva tutustua paremmin!

Taxfreestä nappasin nää! Koska punainen on vaan paras väri ;)

Kiitos abit reissusta♥

Ja loppukevennys:

Niko on muutaman kerran tehnyt tällaista taidetta meidän hedelmistä :--D 

Bussissa hukka-aika meni välillä (hyvin monta kertaa matkan aikana) siihen, että puhelimet kaivettiin esiin ja aloitettiin somettaminen. Tuli mieleen tämä sarjakuva :D

T: Sopivasti onnellinen abityttö.

Tää aamu

Raotan silmiä, kello on 05.30. Ajattelen nousevani sängystä sillä samalla hetkellä, mutta ajatus ei yksin riitä nostamaan yli 50 kiloista kehoa. 05.35 torkku muistuttaa, että nyt on noustava. 

Eilen olin suunnitellut meneväni salille jo aamusta, jotta voisin loppupäivän lueskella äidinkieltä. Himmeätkin valot särkivät päähän, siristelin silmiä vielä aamupalaa nauttiessa. Tuoremehun juotuani, muutaman leipäpalan syötyäni ja maitorahkan hotkaistuani heitin repun selkään ja suuntasin salille.

 Keskusta oli hiljainen, vain muutama aura-auto siellä täällä. Aamuhämärässä lenkkeilemään lähtenyt vanha pariskunta asteli reippaasti kohti yläkylää. 

On selkäpäivä. Salille päästyäni, kymmenen minuutin lämmittelyn tehtyäni, otan 15-kilon painon ja rupean töihin selkäpenkissä. Suolainen hikipisara vierähtää väistämättä otsalta ohimolle. Alaselkään polttelee. Harjoitan myös ojentajia. 

Treenin tehtyäni juoksen jälleen kymmenen minuuttia juoksumatolla. Hyppään syrjään, alkaa huimata. Luonnossa juokseminen ei huimaa. Katson peiliin, ja huomaan vilkastuneen pintaverenkierron aiheuttaneen minulle punaiset kasvot. Tuntuu hyvältä!

 Hyvä aika, parempi kuin koulun jälkeen. Testosteronimiehet eivät olleet vielä ehtineet salille, joten tilaa täytti suhteellisen raikas ilma. Loikin rappuset alas naisten pukuhuoneeseen, käyn pesemässä naamani. Vaihdettuani vaatteet, heitän repun jälleen selkään ja lähes ryömin yläkertaan maitohapoilla olevien tukipylväitteni takia - vaikka olikin vain selkäpäivä.

Olen kotona. Nousen ylös autosta, ja vedän keuhkot täyteen raitista ilmaa kolme kertaa. Astelen sisälle ja huomaan, että kukaan ei ole vielä herännyt. Laitan kahvinkeittimen päälle, haen pyyhkeeni ja käyn peseytymässä viileällä vedellä. Ah.

Mistä on hyvät aamut tehty? Varmasti jostain juuri tällaisesta. Nyt minulla on loppupäivä aikaa keskittyä johonkin muuhun, ajattelin ensimmäisenä tehdä rekkareitin penkkaripäivälle ja viedä sen koululle. Sitten avaan lukiolaisen raamatun: äidinkielen käsikirjan.

Hyvät keskiviikot kaikille!

Hiusten (ja minun) evoluutiotarina

Erehdyin tuossa katselemaan vanhoja kuvia ja ajattelin tehdä niistä pienen yhteenvedon. Hyvin moni oli kelvoton julkaistavaksi, mutta yritin nyt joitakin eritellä tuolta arkistojen syövereistä. Osa oli niin järisyttäviä, että ihan suu loksahti välillä auki järkytyksestä :--D

Ensimmäinen kuva on vuodelta 2010, jolloin oli mm. rippijuhlat. Tämä kuva on otettu serkun luota Joensuusta.

Alla oleva kuva on vuodelta 2011 ja blondina olo jatkui. Tukan halusin kasvattaa pitkäksi ja olin onnistunut siinä mielestäni melko hyvin. Jatkuvasti piti olla vaalentamassa, halusin vitivalkoisen tukan.. :D

Seuraavat kaksi kuvaa vuodelta 2012, eikä vieläkään suurempia muutoksia hiuksiin uskaltanut tehdä. Yllä oleva kuva on otettu Rukalta, olimme siellä hiihtoloman. Alla oleva kuva on taas Kreetalta otettu, siellä kävimme viettämässä syyslomaa.

No sittenpä tapahtuikin jotain todella radikaalia hiuksiin liittyen; jatkuvaan blondaamiseen kyllästyttyään tämä ainainen blondi päätti raidoittaa tukkansa. Etuhiukset olivat toinen asia, jota oli pakko päästä kokeilemaan. Raidoitin tukkaa vanhojentansseihin asti. Seuraavat kaksi kuvaa ovat siis 2013 vuodelta.

Koitti kesä ja raidat vaalenivat auringon porottaessa niihin. Pidin haalistuneista raidoista ja vähän tummemmasta blondista, joten en tehnyt sille suurempia muutoksia.

Yllä olevassa kuvassa poseeraan serkkuni takapihalla. Olimme juhlistamassa kummilapseni syntymäpäiviä Joensuussa. Alemmassa olin Helsingissä kavereideni kanssa.

Sitten ajattelin kokeilla jotain muuta, ja värjäsin "liukuvärjäyksen". Kerrostutin tukkani kampaajalla ja jokainen kerros oli erivärinen, pidin siitä tyylistä ja se olikin minulla pitkään.

Ja viimeinen kuva on tämän vuoden otos. Saa nähdä, miltä sitä näyttää sitten loppuvuodesta!